ruuhi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ruuhi (24)
- puunrungosta kaiverrettu vene
- (murteellinen, Savo) seimi, eläinten syöttökaukalo
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈruːhi/
- tavutus: ruu‧hi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruuhi | ruuhet |
| genetiivi | ruuhen | ruuhien ruuhten |
| partitiivi | ruuhta | ruuhia |
| akkusatiivi | ruuhi; ruuhen |
ruuhet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruuhessa | ruuhissa |
| elatiivi | ruuhesta | ruuhista |
| illatiivi | ruuheen | ruuhiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruuhella | ruuhilla |
| ablatiivi | ruuhelta | ruuhilta |
| allatiivi | ruuhelle | ruuhille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruuhena (ruuhna) |
ruuhina |
| translatiivi | ruuheksi | ruuhiksi |
| abessiivi | ruuhetta | ruuhitta |
| instruktiivi | – | ruuhin |
| komitatiivi | – | ruuhine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruuhe- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ruuh- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ruuhi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.