ruuduttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ruuduttaminen (38)
- teonnimi verbistä ruuduttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruuduttaminen | ruuduttamiset |
| genetiivi | ruuduttamisen | ruuduttamisten ruuduttamisien |
| partitiivi | ruuduttamista | ruuduttamisia |
| akkusatiivi | ruuduttaminen; ruuduttamisen |
ruuduttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruuduttamisessa | ruuduttamisissa |
| elatiivi | ruuduttamisesta | ruuduttamisista |
| illatiivi | ruuduttamiseen | ruuduttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruuduttamisella | ruuduttamisilla |
| ablatiivi | ruuduttamiselta | ruuduttamisilta |
| allatiivi | ruuduttamiselle | ruuduttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruuduttamisena (ruuduttamisna) |
ruuduttamisina |
| translatiivi | ruuduttamiseksi | ruuduttamisiksi |
| abessiivi | ruuduttamisetta | ruuduttamisitta |
| instruktiivi | – | ruuduttamisin |
| komitatiivi | – | ruuduttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruuduttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ruuduttamis- | |