rutistaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rutistaminen (38)
- teonnimi verbistä rutistaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rutistaminen | rutistamiset |
| genetiivi | rutistamisen | rutistamisten rutistamisien |
| partitiivi | rutistamista | rutistamisia |
| akkusatiivi | rutistaminen; rutistamisen |
rutistamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rutistamisessa | rutistamisissa |
| elatiivi | rutistamisesta | rutistamisista |
| illatiivi | rutistamiseen | rutistamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rutistamisella | rutistamisilla |
| ablatiivi | rutistamiselta | rutistamisilta |
| allatiivi | rutistamiselle | rutistamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rutistamisena (rutistamisna) |
rutistamisina |
| translatiivi | rutistamiseksi | rutistamisiksi |
| abessiivi | rutistamisetta | rutistamisitta |
| instruktiivi | – | rutistamisin |
| komitatiivi | – | rutistamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rutistamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rutistamis- | |