rustikka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rustikka (14-A)

  1. rustikoiden suvun (Aporpium) kantasieni
  2. erityisesti Suomessankin tavattava, tuoreilla ja lehtomaislla kankailla sekä vanhoissa metsissä viihtyvä Aporpium canescens

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rustikka rustikat
genetiivi rustikan rustikoiden
rustikoitten
rustikkojen
(rustikkain)
partitiivi rustikkaa rustikoita
rustikkoja
akkusatiivi rustikka;
rustikan
rustikat
sisäpaikallissijat
inessiivi rustikassa rustikoissa
elatiivi rustikasta rustikoista
illatiivi rustikkaan rustikkoihin
rustikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rustikalla rustikoilla
ablatiivi rustikalta rustikoilta
allatiivi rustikalle rustikoille
muut sijamuodot
essiivi rustikkana rustikkoina
rustikoina
translatiivi rustikaksi rustikoiksi
abessiivi rustikatta rustikoitta
instruktiivi rustikoin
komitatiivi rustikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rustika-
vahva vartalo rustikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  • rustikka Laji.fi. (Päivitettävä julkaisu.). Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 9.11.2019.