rustaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
rustaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä rustata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rustaava | rustaavat |
| genetiivi | rustaavan | rustaavien (rustaavain) |
| partitiivi | rustaavaa | rustaavia |
| akkusatiivi | rustaava; rustaavan | rustaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rustaavassa | rustaavissa |
| elatiivi | rustaavasta | rustaavista |
| illatiivi | rustaavaan | rustaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rustaavalla | rustaavilla |
| ablatiivi | rustaavalta | rustaavilta |
| allatiivi | rustaavalle | rustaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rustaavana | rustaavina |
| translatiivi | rustaavaksi | rustaaviksi |
| abessiivi | rustaavatta | rustaavitta |
| instruktiivi | – | rustaavin |
| komitatiivi | – | rustaavine |