rustaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rustaaminen (38)
- teonnimi verbistä rustata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rustaaminen | rustaamiset |
| genetiivi | rustaamisen | rustaamisten rustaamisien |
| partitiivi | rustaamista | rustaamisia |
| akkusatiivi | rustaaminen; rustaamisen |
rustaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rustaamisessa | rustaamisissa |
| elatiivi | rustaamisesta | rustaamisista |
| illatiivi | rustaamiseen | rustaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rustaamisella | rustaamisilla |
| ablatiivi | rustaamiselta | rustaamisilta |
| allatiivi | rustaamiselle | rustaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rustaamisena (rustaamisna) |
rustaamisina |
| translatiivi | rustaamiseksi | rustaamisiksi |
| abessiivi | rustaamisetta | rustaamisitta |
| instruktiivi | – | rustaamisin |
| komitatiivi | – | rustaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rustaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rustaamis- | |