rusottaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rusottaminen (38)
- teonnimi verbistä rusottaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rusottaminen | rusottamiset |
| genetiivi | rusottamisen | rusottamisten rusottamisien |
| partitiivi | rusottamista | rusottamisia |
| akkusatiivi | rusottaminen; rusottamisen |
rusottamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rusottamisessa | rusottamisissa |
| elatiivi | rusottamisesta | rusottamisista |
| illatiivi | rusottamiseen | rusottamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rusottamisella | rusottamisilla |
| ablatiivi | rusottamiselta | rusottamisilta |
| allatiivi | rusottamiselle | rusottamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rusottamisena (rusottamisna) |
rusottamisina |
| translatiivi | rusottamiseksi | rusottamisiksi |
| abessiivi | rusottamisetta | rusottamisitta |
| instruktiivi | – | rusottamisin |
| komitatiivi | – | rusottamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rusottamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rusottamis- | |