rupeaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rupeaminen (38)
- teonnimi verbistä ruveta
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rupeaminen | rupeamiset |
genetiivi | rupeamisen | rupeamisten rupeamisien |
partitiivi | rupeamista | rupeamisia |
akkusatiivi | rupeaminen; rupeamisen |
rupeamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rupeamisessa | rupeamisissa |
elatiivi | rupeamisesta | rupeamisista |
illatiivi | rupeamiseen | rupeamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rupeamisella | rupeamisilla |
ablatiivi | rupeamiselta | rupeamisilta |
allatiivi | rupeamiselle | rupeamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rupeamisena (rupeamisna) |
rupeamisina |
translatiivi | rupeamiseksi | rupeamisiksi |
abessiivi | rupeamisetta | rupeamisitta |
instruktiivi | – | rupeamisin |
komitatiivi | – | rupeamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rupeamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rupeamis- |