runsastuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
runsastuminen (38)
- teonnimi verbistä runsastua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | runsastuminen | runsastumiset |
| genetiivi | runsastumisen | runsastumisten runsastumisien |
| partitiivi | runsastumista | runsastumisia |
| akkusatiivi | runsastuminen; runsastumisen |
runsastumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | runsastumisessa | runsastumisissa |
| elatiivi | runsastumisesta | runsastumisista |
| illatiivi | runsastumiseen | runsastumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | runsastumisella | runsastumisilla |
| ablatiivi | runsastumiselta | runsastumisilta |
| allatiivi | runsastumiselle | runsastumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | runsastumisena (runsastumisna) |
runsastumisina |
| translatiivi | runsastumiseksi | runsastumisiksi |
| abessiivi | runsastumisetta | runsastumisitta |
| instruktiivi | – | runsastumisin |
| komitatiivi | – | runsastumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | runsastumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
runsastumis- | |