runottomuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
runottomuus (40)
- se, että on runoton
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈrunot̪ˌt̪omuːs/
- tavutus: ru‧not‧to‧muus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | runottomuus | runottomuudet |
| genetiivi | runottomuuden | runottomuuksien |
| partitiivi | runottomuutta | runottomuuksia |
| akkusatiivi | runottomuus; runottomuuden |
runottomuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | runottomuudessa | runottomuuksissa |
| elatiivi | runottomuudesta | runottomuuksista |
| illatiivi | runottomuuteen | runottomuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | runottomuudella | runottomuuksilla |
| ablatiivi | runottomuudelta | runottomuuksilta |
| allatiivi | runottomuudelle | runottomuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | runottomuutena | runottomuuksina |
| translatiivi | runottomuudeksi | runottomuuksiksi |
| abessiivi | runottomuudetta | runottomuuksitta |
| instruktiivi | – | runottomuuksin |
| komitatiivi | – | runottomuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | runottomuude- | |
| vahva vartalo | runottomuute- | |
| konsonantti- vartalo |
runottomuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan runoton vartalosta runottom- ja suffiksista -uus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- runottomuus Kielitoimiston sanakirjassa