runoilu

Suomi

Substantiivi

runoilu (2)

runoileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈrunoi̯lu/
tavutus: ru‧noi‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	runoilu	runoilut
genetiivi	runoilun	runoilujen runoiluiden runoiluitten
partitiivi	runoilua	runoiluita runoiluja
akkusatiivi	runoilu; runoilun	runoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi	runoilussa	runoiluissa
elatiivi	runoilusta	runoiluista
illatiivi	runoiluun	runoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	runoilulla	runoiluilla
ablatiivi	runoilulta	runoiluilta
allatiivi	runoilulle	runoiluille
muut sijamuodot
essiivi	runoiluna	runoiluina
translatiivi	runoiluksi	runoiluiksi
abessiivi	runoilutta	runoiluitta
instruktiivi	–	runoiluin
komitatiivi	–	runoiluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	runoilu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi runoilla (vokaalivartalo runoile- ) + johdin -u

Käännökset

1. runoileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

runoilu Kielitoimiston sanakirjassa