rumilus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rumilus (39)

  1. ruma ja kömpelö esine tai olio

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrumilus/, [ˈrʷumiˌlʷus]
  • tavutus: ru‧mi‧lus

Käännökset[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rumilus rumilukset
genetiivi rumiluksen rumilusten
rumiluksien
partitiivi rumilusta rumiluksia
akkusatiivi rumilus;
rumiluksen
rumilukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rumiluksessa rumiluksissa
elatiivi rumiluksesta rumiluksista
illatiivi rumilukseen rumiluksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rumiluksella rumiluksilla
ablatiivi rumilukselta rumiluksilta
allatiivi rumilukselle rumiluksille
muut sijamuodot
essiivi rumiluksena rumiluksina
translatiivi rumilukseksi rumiluksiksi
abessiivi rumiluksetta rumiluksitta
instruktiivi rumiluksin
komitatiivi rumiluksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rumilukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rumilus-

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rumilus Kielitoimiston sanakirjassa