ruikuttava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ruikuttava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ruikuttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruikuttava | ruikuttavat |
| genetiivi | ruikuttavan | ruikuttavien (ruikuttavain) |
| partitiivi | ruikuttavaa | ruikuttavia |
| akkusatiivi | ruikuttava; ruikuttavan | ruikuttavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruikuttavassa | ruikuttavissa |
| elatiivi | ruikuttavasta | ruikuttavista |
| illatiivi | ruikuttavaan | ruikuttaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruikuttavalla | ruikuttavilla |
| ablatiivi | ruikuttavalta | ruikuttavilta |
| allatiivi | ruikuttavalle | ruikuttaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruikuttavana | ruikuttavina |
| translatiivi | ruikuttavaksi | ruikuttaviksi |
| abessiivi | ruikuttavatta | ruikuttavitta |
| instruktiivi | – | ruikuttavin |
| komitatiivi | – | ruikuttavine |