ruikuttanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ruikuttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä ruikuttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruikuttanut | ruikuttaneet |
| genetiivi | ruikuttaneen | ruikuttaneiden ruikuttaneitten |
| partitiivi | ruikuttanutta | ruikuttaneita |
| akkusatiivi | ruikuttanut; ruikuttaneen | ruikuttaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruikuttaneessa | ruikuttaneissa |
| elatiivi | ruikuttaneesta | ruikuttaneista |
| illatiivi | ruikuttaneeseen | ruikuttaneisiin ruikuttaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruikuttaneella | ruikuttaneilla |
| ablatiivi | ruikuttaneelta | ruikuttaneilta |
| allatiivi | ruikuttaneelle | ruikuttaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruikuttaneena | ruikuttaneina |
| translatiivi | ruikuttaneeksi | ruikuttaneiksi |
| abessiivi | ruikuttaneetta | ruikuttaneitta |
| instruktiivi | – | ruikuttanein |
| komitatiivi | – | ruikuttaneine |