Siirry sisältöön

routa

Wikisanakirjasta
Katso myös: Routa
Wikipedia
Katso artikkeli Routa Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

routa (10)

  1. jäätynyt maaperä

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈrou̯t̪ɑ/
  • tavutus: rou‧ta

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi routa roudat
genetiivi roudan routien
(routain)
partitiivi routaa routia
akkusatiivi routa;
roudan
roudat
sisäpaikallissijat
inessiivi roudassa roudissa
elatiivi roudasta roudista
illatiivi routaan routiin
ulkopaikallissijat
adessiivi roudalla roudilla
ablatiivi roudalta roudilta
allatiivi roudalle roudille
muut sijamuodot
essiivi routana routina
translatiivi roudaksi roudiksi
abessiivi roudatta rouditta
instruktiivi roudin
komitatiivi routine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rouda-
vahva vartalo routa-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

balttilainen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
  • (jäätynyt maaperän vesi) kirsi
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Idiomit

[muokkaa]
  • kyllä routa porsaan kotiin ajaa = vaikeudet pakottavat palaamaan takaisin

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • routa Kielitoimiston sanakirjassa
  • routa Tieteen termipankissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 353. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.