roiskuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
roiskuminen (38)
- teonnimi verbistä roiskua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | roiskuminen | roiskumiset |
| genetiivi | roiskumisen | roiskumisten roiskumisien |
| partitiivi | roiskumista | roiskumisia |
| akkusatiivi | roiskuminen; roiskumisen |
roiskumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | roiskumisessa | roiskumisissa |
| elatiivi | roiskumisesta | roiskumisista |
| illatiivi | roiskumiseen | roiskumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | roiskumisella | roiskumisilla |
| ablatiivi | roiskumiselta | roiskumisilta |
| allatiivi | roiskumiselle | roiskumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | roiskumisena (roiskumisna) |
roiskumisina |
| translatiivi | roiskumiseksi | roiskumisiksi |
| abessiivi | roiskumisetta | roiskumisitta |
| instruktiivi | – | roiskumisin |
| komitatiivi | – | roiskumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | roiskumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
roiskumis- | |