roimiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
roimiminen (38)
- teonnimi verbistä roimia
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | roimiminen | roimimiset |
| genetiivi | roimimisen | roimimisten roimimisien |
| partitiivi | roimimista | roimimisia |
| akkusatiivi | roimiminen; roimimisen |
roimimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | roimimisessa | roimimisissa |
| elatiivi | roimimisesta | roimimisista |
| illatiivi | roimimiseen | roimimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | roimimisella | roimimisilla |
| ablatiivi | roimimiselta | roimimisilta |
| allatiivi | roimimiselle | roimimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | roimimisena (roimimisna) |
roimimisina |
| translatiivi | roimimiseksi | roimimisiksi |
| abessiivi | roimimisetta | roimimisitta |
| instruktiivi | – | roimimisin |
| komitatiivi | – | roimimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | roimimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
roimimis- | |