roikkunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
roikkunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä roikkua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | roikkunut | roikkuneet |
| genetiivi | roikkuneen | roikkuneiden roikkuneitten |
| partitiivi | roikkunutta | roikkuneita |
| akkusatiivi | roikkunut; roikkuneen | roikkuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | roikkuneessa | roikkuneissa |
| elatiivi | roikkuneesta | roikkuneista |
| illatiivi | roikkuneeseen | roikkuneisiin roikkuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | roikkuneella | roikkuneilla |
| ablatiivi | roikkuneelta | roikkuneilta |
| allatiivi | roikkuneelle | roikkuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | roikkuneena | roikkuneina |
| translatiivi | roikkuneeksi | roikkuneiksi |
| abessiivi | roikkuneetta | roikkuneitta |
| instruktiivi | – | roikkunein |
| komitatiivi | – | roikkuneine |