rohkaistuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]rohkaistuminen (38)
- teonnimi verbistä rohkaistua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rohkaistuminen | rohkaistumiset |
| genetiivi | rohkaistumisen | rohkaistumisten rohkaistumisien |
| partitiivi | rohkaistumista | rohkaistumisia |
| akkusatiivi | rohkaistuminen; rohkaistumisen |
rohkaistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rohkaistumisessa | rohkaistumisissa |
| elatiivi | rohkaistumisesta | rohkaistumisista |
| illatiivi | rohkaistumiseen | rohkaistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rohkaistumisella | rohkaistumisilla |
| ablatiivi | rohkaistumiselta | rohkaistumisilta |
| allatiivi | rohkaistumiselle | rohkaistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rohkaistumisena (rohkaistumisna) |
rohkaistumisina |
| translatiivi | rohkaistumiseksi | rohkaistumisiksi |
| abessiivi | rohkaistumisetta | rohkaistumisitta |
| instruktiivi | – | rohkaistumisin |
| komitatiivi | – | rohkaistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rohkaistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rohkaistumis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi rohkaistua + johdin -minen