riutuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]riutuminen (38)
- teonnimi verbistä riutua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riutuminen | riutumiset |
| genetiivi | riutumisen | riutumisten riutumisien |
| partitiivi | riutumista | riutumisia |
| akkusatiivi | riutuminen; riutumisen |
riutumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riutumisessa | riutumisissa |
| elatiivi | riutumisesta | riutumisista |
| illatiivi | riutumiseen | riutumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riutumisella | riutumisilla |
| ablatiivi | riutumiselta | riutumisilta |
| allatiivi | riutumiselle | riutumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riutumisena (riutumisna) |
riutumisina |
| translatiivi | riutumiseksi | riutumisiksi |
| abessiivi | riutumisetta | riutumisitta |
| instruktiivi | – | riutumisin |
| komitatiivi | – | riutumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | riutumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
riutumis- | |