risahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
risahtaminen (38)
- teonnimi verbistä risahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | risahtaminen | risahtamiset |
| genetiivi | risahtamisen | risahtamisten risahtamisien |
| partitiivi | risahtamista | risahtamisia |
| akkusatiivi | risahtaminen; risahtamisen |
risahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | risahtamisessa | risahtamisissa |
| elatiivi | risahtamisesta | risahtamisista |
| illatiivi | risahtamiseen | risahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | risahtamisella | risahtamisilla |
| ablatiivi | risahtamiselta | risahtamisilta |
| allatiivi | risahtamiselle | risahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | risahtamisena (risahtamisna) |
risahtamisina |
| translatiivi | risahtamiseksi | risahtamisiksi |
| abessiivi | risahtamisetta | risahtamisitta |
| instruktiivi | – | risahtamisin |
| komitatiivi | – | risahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | risahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
risahtamis- | |