riittyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
riittyminen (38)
- teonnimi verbistä riittyä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riittyminen | riittymiset |
| genetiivi | riittymisen | riittymisten riittymisien |
| partitiivi | riittymistä | riittymisiä |
| akkusatiivi | riittyminen; riittymisen |
riittymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riittymisessä | riittymisissä |
| elatiivi | riittymisestä | riittymisistä |
| illatiivi | riittymiseen | riittymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riittymisellä | riittymisillä |
| ablatiivi | riittymiseltä | riittymisiltä |
| allatiivi | riittymiselle | riittymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riittymisenä (riittymisnä) |
riittymisinä |
| translatiivi | riittymiseksi | riittymisiksi |
| abessiivi | riittymisettä | riittymisittä |
| instruktiivi | – | riittymisin |
| komitatiivi | – | riittymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | riittymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
riittymis- | |