riisuuntuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
riisuuntuminen (38)
- teonnimi verbistä riisuuntua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riisuuntuminen | riisuuntumiset |
| genetiivi | riisuuntumisen | riisuuntumisten riisuuntumisien |
| partitiivi | riisuuntumista | riisuuntumisia |
| akkusatiivi | riisuuntuminen; riisuuntumisen |
riisuuntumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riisuuntumisessa | riisuuntumisissa |
| elatiivi | riisuuntumisesta | riisuuntumisista |
| illatiivi | riisuuntumiseen | riisuuntumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riisuuntumisella | riisuuntumisilla |
| ablatiivi | riisuuntumiselta | riisuuntumisilta |
| allatiivi | riisuuntumiselle | riisuuntumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riisuuntumisena (riisuuntumisna) |
riisuuntumisina |
| translatiivi | riisuuntumiseksi | riisuuntumisiksi |
| abessiivi | riisuuntumisetta | riisuuntumisitta |
| instruktiivi | – | riisuuntumisin |
| komitatiivi | – | riisuuntumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | riisuuntumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
riisuuntumis- | |