riemastus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

riemastus (39)

  1. riemastumisen tila; riemastuneisuus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrie̯mɑst̪us/
  • tavutus: rie‧mas‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riemastus riemastukset
genetiivi riemastuksen riemastusten
riemastuksien
partitiivi riemastusta riemastuksia
akkusatiivi riemastus;
riemastuksen
riemastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi riemastuksessa riemastuksissa
elatiivi riemastuksesta riemastuksista
illatiivi riemastukseen riemastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi riemastuksella riemastuksilla
ablatiivi riemastukselta riemastuksilta
allatiivi riemastukselle riemastuksille
muut sijamuodot
essiivi riemastuksena riemastuksina
translatiivi riemastukseksi riemastuksiksi
abessiivi riemastuksetta riemastuksitta
instruktiivi riemastuksin
komitatiivi riemastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo riemastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
riemastus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä riemastua (riemastu- + -s)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]