Siirry sisältöön

riehunta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

riehunta (9-J)

  1. riehuminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrie̯hunt̪ɑ/
  • tavutus: rie‧hun‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riehunta riehunnat
genetiivi riehunnan riehuntojen
(riehuntain)
partitiivi riehuntaa riehuntoja
akkusatiivi riehunta;
riehunnan
riehunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi riehunnassa riehunnoissa
elatiivi riehunnasta riehunnoista
illatiivi riehuntaan riehuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi riehunnalla riehunnoilla
ablatiivi riehunnalta riehunnoilta
allatiivi riehunnalle riehunnoille
muut sijamuodot
essiivi riehuntana riehuntoina
translatiivi riehunnaksi riehunnoiksi
abessiivi riehunnatta riehunnoitta
instruktiivi riehunnoin
komitatiivi riehuntoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo riehunna-
vahva vartalo riehunta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]