revitteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
revitteleminen (38)
- teonnimi verbistä revitellä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | revitteleminen | revittelemiset |
| genetiivi | revittelemisen | revittelemisten revittelemisien |
| partitiivi | revittelemistä | revittelemisiä |
| akkusatiivi | revitteleminen; revittelemisen |
revittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | revittelemisessä | revittelemisissä |
| elatiivi | revittelemisestä | revittelemisistä |
| illatiivi | revittelemiseen | revittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | revittelemisellä | revittelemisillä |
| ablatiivi | revittelemiseltä | revittelemisiltä |
| allatiivi | revittelemiselle | revittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | revittelemisenä (revittelemisnä) |
revittelemisinä |
| translatiivi | revittelemiseksi | revittelemisiksi |
| abessiivi | revittelemisettä | revittelemisittä |
| instruktiivi | – | revittelemisin |
| komitatiivi | – | revittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | revittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
revittelemis- | |