reuhaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
reuhaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä reuhata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | reuhaava | reuhaavat |
| genetiivi | reuhaavan | reuhaavien (reuhaavain) |
| partitiivi | reuhaavaa | reuhaavia |
| akkusatiivi | reuhaava; reuhaavan | reuhaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | reuhaavassa | reuhaavissa |
| elatiivi | reuhaavasta | reuhaavista |
| illatiivi | reuhaavaan | reuhaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | reuhaavalla | reuhaavilla |
| ablatiivi | reuhaavalta | reuhaavilta |
| allatiivi | reuhaavalle | reuhaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | reuhaavana | reuhaavina |
| translatiivi | reuhaavaksi | reuhaaviksi |
| abessiivi | reuhaavatta | reuhaavitta |
| instruktiivi | – | reuhaavin |
| komitatiivi | – | reuhaavine |