retuuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
retuuttaminen (38)
- teonnimi verbistä retuuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | retuuttaminen | retuuttamiset |
| genetiivi | retuuttamisen | retuuttamisten retuuttamisien |
| partitiivi | retuuttamista | retuuttamisia |
| akkusatiivi | retuuttaminen; retuuttamisen |
retuuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | retuuttamisessa | retuuttamisissa |
| elatiivi | retuuttamisesta | retuuttamisista |
| illatiivi | retuuttamiseen | retuuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | retuuttamisella | retuuttamisilla |
| ablatiivi | retuuttamiselta | retuuttamisilta |
| allatiivi | retuuttamiselle | retuuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | retuuttamisena (retuuttamisna) |
retuuttamisina |
| translatiivi | retuuttamiseksi | retuuttamisiksi |
| abessiivi | retuuttamisetta | retuuttamisitta |
| instruktiivi | – | retuuttamisin |
| komitatiivi | – | retuuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | retuuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
retuuttamis- | |