rettelöinti
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- se, että hakeutuu tai osallistuu rettelöihin: rettelöiminen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rettelöinti | rettelöinnit |
| genetiivi | rettelöinnin | rettelöintien (rettelöintein) |
| partitiivi | rettelöintiä | rettelöintejä |
| akkusatiivi | rettelöinti; rettelöinnin |
rettelöinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rettelöinnissä | rettelöinneissä |
| elatiivi | rettelöinnistä | rettelöinneistä |
| illatiivi | rettelöintiin | rettelöinteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rettelöinnillä | rettelöinneillä |
| ablatiivi | rettelöinniltä | rettelöinneiltä |
| allatiivi | rettelöinnille | rettelöinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rettelöintinä | rettelöinteinä |
| translatiivi | rettelöinniksi | rettelöinneiksi |
| abessiivi | rettelöinnittä | rettelöinneittä |
| instruktiivi | – | rettelöinnein |
| komitatiivi | – | rettelöinteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | rettelöinni- | |
| vahva vartalo | rettelöinti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi rettelöidä + johdin -nti
Aiheesta muualla
[muokkaa]- rettelöinti Kielitoimiston sanakirjassa