ressu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ressu (1)
- raasu, ressukka
- poikaressu
- (sotilasslangia) reserviläinen; kertausharjoituksia suorittava
- Kummasti meiltä ressuilta löytyi jostain selkärangasta ne vanhat opit. Ammuttiinkin paljon nopeammin ja tarkemmin kuin varusveijarit [varusmiehet].
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈresːu/
- tavutus: res‧su
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ressu | ressut |
| genetiivi | ressun | ressujen |
| partitiivi | ressua | ressuja |
| akkusatiivi | ressu; ressun |
ressut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ressussa | ressuissa |
| elatiivi | ressusta | ressuista |
| illatiivi | ressuun | ressuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ressulla | ressuilla |
| ablatiivi | ressulta | ressuilta |
| allatiivi | ressulle | ressuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ressuna | ressuina |
| translatiivi | ressuksi | ressuiksi |
| abessiivi | ressutta | ressuitta |
| instruktiivi | – | ressuin |
| komitatiivi | – | ressuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ressu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ressu Kielitoimiston sanakirjassa