repeäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
repeäminen (38)
- teonnimi verbistä revetä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | repeäminen | repeämiset |
| genetiivi | repeämisen | repeämisten repeämisien |
| partitiivi | repeämistä | repeämisiä |
| akkusatiivi | repeäminen; repeämisen |
repeämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | repeämisessä | repeämisissä |
| elatiivi | repeämisestä | repeämisistä |
| illatiivi | repeämiseen | repeämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | repeämisellä | repeämisillä |
| ablatiivi | repeämiseltä | repeämisiltä |
| allatiivi | repeämiselle | repeämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | repeämisenä (repeämisnä) |
repeämisinä |
| translatiivi | repeämiseksi | repeämisiksi |
| abessiivi | repeämisettä | repeämisittä |
| instruktiivi | – | repeämisin |
| komitatiivi | – | repeämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | repeämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
repeämis- | |