renkuttaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
renkuttaja (10)
- se, joka renkuttaa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈreŋkut̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: ren‧kut‧ta‧ja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | renkuttaja | renkuttajat |
| genetiivi | renkuttajan | renkuttajien (renkuttajain) |
| partitiivi | renkuttajaa | renkuttajia |
| akkusatiivi | renkuttaja; renkuttajan |
renkuttajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | renkuttajassa | renkuttajissa |
| elatiivi | renkuttajasta | renkuttajista |
| illatiivi | renkuttajaan | renkuttajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | renkuttajalla | renkuttajilla |
| ablatiivi | renkuttajalta | renkuttajilta |
| allatiivi | renkuttajalle | renkuttajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | renkuttajana | renkuttajina |
| translatiivi | renkuttajaksi | renkuttajiksi |
| abessiivi | renkuttajatta | renkuttajitta |
| instruktiivi | – | renkuttajin |
| komitatiivi | – | renkuttajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | renkuttaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |