remuaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
remuaminen (38)
- teonnimi verbistä remuta
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | remuaminen | remuamiset |
| genetiivi | remuamisen | remuamisten remuamisien |
| partitiivi | remuamista | remuamisia |
| akkusatiivi | remuaminen; remuamisen |
remuamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | remuamisessa | remuamisissa |
| elatiivi | remuamisesta | remuamisista |
| illatiivi | remuamiseen | remuamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | remuamisella | remuamisilla |
| ablatiivi | remuamiselta | remuamisilta |
| allatiivi | remuamiselle | remuamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | remuamisena (remuamisna) |
remuamisina |
| translatiivi | remuamiseksi | remuamisiksi |
| abessiivi | remuamisetta | remuamisitta |
| instruktiivi | – | remuamisin |
| komitatiivi | – | remuamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | remuamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
remuamis- | |