remahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
remahtaminen (38)
- teonnimi verbistä remahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | remahtaminen | remahtamiset |
| genetiivi | remahtamisen | remahtamisten remahtamisien |
| partitiivi | remahtamista | remahtamisia |
| akkusatiivi | remahtaminen; remahtamisen |
remahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | remahtamisessa | remahtamisissa |
| elatiivi | remahtamisesta | remahtamisista |
| illatiivi | remahtamiseen | remahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | remahtamisella | remahtamisilla |
| ablatiivi | remahtamiselta | remahtamisilta |
| allatiivi | remahtamiselle | remahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | remahtamisena (remahtamisna) |
remahtamisina |
| translatiivi | remahtamiseksi | remahtamisiksi |
| abessiivi | remahtamisetta | remahtamisitta |
| instruktiivi | – | remahtamisin |
| komitatiivi | – | remahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | remahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
remahtamis- | |