rekombinaatio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rekombinaatio (3)
- (biologia) uusien ominaisuusyhdistelmien syntymistä suvullisessa lisääntymisessä vanhemmilta periytyvien ominaisuuksien uudelleen järjestyessä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rekombinaatio | rekombinaatiot |
| genetiivi | rekombinaation | rekombinaatioiden rekombinaatioitten |
| partitiivi | rekombinaatiota | rekombinaatioita |
| akkusatiivi | rekombinaatio; rekombinaation |
rekombinaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rekombinaatiossa | rekombinaatioissa |
| elatiivi | rekombinaatiosta | rekombinaatioista |
| illatiivi | rekombinaatioon | rekombinaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rekombinaatiolla | rekombinaatioilla |
| ablatiivi | rekombinaatiolta | rekombinaatioilta |
| allatiivi | rekombinaatiolle | rekombinaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rekombinaationa | rekombinaatioina |
| translatiivi | rekombinaatioksi | rekombinaatioiksi |
| abessiivi | rekombinaatiotta | rekombinaatioitta |
| instruktiivi | – | rekombinaatioin |
| komitatiivi | – | rekombinaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rekombinaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. suvullisessa lisääntymisessä
|