reistaileminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
reistaileminen (38)
- teonnimi verbistä reistailla
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | reistaileminen | reistailemiset |
| genetiivi | reistailemisen | reistailemisten reistailemisien |
| partitiivi | reistailemista | reistailemisia |
| akkusatiivi | reistaileminen; reistailemisen |
reistailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | reistailemisessa | reistailemisissa |
| elatiivi | reistailemisesta | reistailemisista |
| illatiivi | reistailemiseen | reistailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | reistailemisella | reistailemisilla |
| ablatiivi | reistailemiselta | reistailemisilta |
| allatiivi | reistailemiselle | reistailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | reistailemisena (reistailemisna) |
reistailemisina |
| translatiivi | reistailemiseksi | reistailemisiksi |
| abessiivi | reistailemisetta | reistailemisitta |
| instruktiivi | – | reistailemisin |
| komitatiivi | – | reistailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | reistailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
reistailemis- | |