rehvasteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rehvasteleminen (38)
- teonnimi verbistä rehvastella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rehvasteleminen | rehvastelemiset |
| genetiivi | rehvastelemisen | rehvastelemisten rehvastelemisien |
| partitiivi | rehvastelemista | rehvastelemisia |
| akkusatiivi | rehvasteleminen; rehvastelemisen |
rehvastelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rehvastelemisessa | rehvastelemisissa |
| elatiivi | rehvastelemisesta | rehvastelemisista |
| illatiivi | rehvastelemiseen | rehvastelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rehvastelemisella | rehvastelemisilla |
| ablatiivi | rehvastelemiselta | rehvastelemisilta |
| allatiivi | rehvastelemiselle | rehvastelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rehvastelemisena (rehvastelemisna) |
rehvastelemisina |
| translatiivi | rehvastelemiseksi | rehvastelemisiksi |
| abessiivi | rehvastelemisetta | rehvastelemisitta |
| instruktiivi | – | rehvastelemisin |
| komitatiivi | – | rehvastelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rehvastelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rehvastelemis- | |