rehvakkuus

Suomi

Substantiivi

rehvakkuus (40)

se, että on rehvakka

Ääntäminen

IPA: /ˈrehʋɑkːuːs/
tavutus: reh‧vak‧kuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rehvakkuus	rehvakkuudet
genetiivi	rehvakkuuden	rehvakkuuksien
partitiivi	rehvakkuutta	rehvakkuuksia
akkusatiivi	rehvakkuus; rehvakkuuden	rehvakkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	rehvakkuudessa	rehvakkuuksissa
elatiivi	rehvakkuudesta	rehvakkuuksista
illatiivi	rehvakkuuteen	rehvakkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rehvakkuudella	rehvakkuuksilla
ablatiivi	rehvakkuudelta	rehvakkuuksilta
allatiivi	rehvakkuudelle	rehvakkuuksille
muut sijamuodot
essiivi	rehvakkuutena	rehvakkuuksina
translatiivi	rehvakkuudeksi	rehvakkuuksiksi
abessiivi	rehvakkuudetta	rehvakkuuksitta
instruktiivi	–	rehvakkuuksin
komitatiivi	–	rehvakkuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	rehvakkuude-
vahva vartalo	rehvakkuute-
konsonantti- vartalo	rehvakkuut-

Etymologia

adjektiivi rehvakka + johdin -uus

Käännökset

1. se, että on rehvakka

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

rehvakkuus Kielitoimiston sanakirjassa