rehentelevä
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
rehentelevä
- sellainen, joka rehentelee
Verbi[muokkaa]
rehentelevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä rehennellä
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rehentelevä | rehentelevät |
genetiivi | rehentelevän | rehentelevien (rehenteleväin) |
partitiivi | rehentelevää | rehenteleviä |
akkusatiivi | rehentelevä; rehentelevän | rehentelevät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rehentelevässä | rehentelevissä |
elatiivi | rehentelevästä | rehentelevistä |
illatiivi | rehentelevään | rehenteleviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rehentelevällä | rehentelevillä |
ablatiivi | rehentelevältä | rehenteleviltä |
allatiivi | rehentelevälle | rehenteleville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rehentelevänä | rehentelevinä |
translatiivi | rehenteleväksi | rehenteleviksi |
abessiivi | rehentelevättä | rehentelevittä |
instruktiivi | – | rehentelevin |
komitatiivi | – | rehentelevine |