rehenteleminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]rehenteleminen (38)
- teonnimi verbistä rehennellä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rehenteleminen | rehentelemiset |
| genetiivi | rehentelemisen | rehentelemisten rehentelemisien |
| partitiivi | rehentelemistä | rehentelemisiä |
| akkusatiivi | rehenteleminen; rehentelemisen |
rehentelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rehentelemisessä | rehentelemisissä |
| elatiivi | rehentelemisestä | rehentelemisistä |
| illatiivi | rehentelemiseen | rehentelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rehentelemisellä | rehentelemisillä |
| ablatiivi | rehentelemiseltä | rehentelemisiltä |
| allatiivi | rehentelemiselle | rehentelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rehentelemisenä (rehentelemisnä) |
rehentelemisinä |
| translatiivi | rehentelemiseksi | rehentelemisiksi |
| abessiivi | rehentelemisettä | rehentelemisittä |
| instruktiivi | – | rehentelemisin |
| komitatiivi | – | rehentelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rehentelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rehentelemis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi rehennellä ((vahva) vokaalivartalo rehentele- ) + johdin -minen