reduplikaatio
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]reduplikaatio (3)
- (kielitiede) taivutusmuodon muodostaminen sanan tai sen osan toistamisella, johon saattaa liittyä äänneasun muutoksia
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | reduplikaatio | reduplikaatiot |
| genetiivi | reduplikaation | reduplikaatioiden reduplikaatioitten |
| partitiivi | reduplikaatiota | reduplikaatioita |
| akkusatiivi | reduplikaatio; reduplikaation |
reduplikaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | reduplikaatiossa | reduplikaatioissa |
| elatiivi | reduplikaatiosta | reduplikaatioista |
| illatiivi | reduplikaatioon | reduplikaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | reduplikaatiolla | reduplikaatioilla |
| ablatiivi | reduplikaatiolta | reduplikaatioilta |
| allatiivi | reduplikaatiolle | reduplikaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | reduplikaationa | reduplikaatioina |
| translatiivi | reduplikaatioksi | reduplikaatioiksi |
| abessiivi | reduplikaatiotta | reduplikaatioitta |
| instruktiivi | – | reduplikaatioin |
| komitatiivi | – | reduplikaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | reduplikaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. reduplikaatio
|