realisoituminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
realisoituminen (38)
- teonnimi verbistä realisoitua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | realisoituminen | realisoitumiset |
| genetiivi | realisoitumisen | realisoitumisten realisoitumisien |
| partitiivi | realisoitumista | realisoitumisia |
| akkusatiivi | realisoituminen; realisoitumisen |
realisoitumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | realisoitumisessa | realisoitumisissa |
| elatiivi | realisoitumisesta | realisoitumisista |
| illatiivi | realisoitumiseen | realisoitumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | realisoitumisella | realisoitumisilla |
| ablatiivi | realisoitumiselta | realisoitumisilta |
| allatiivi | realisoitumiselle | realisoitumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | realisoitumisena (realisoitumisna) |
realisoitumisina |
| translatiivi | realisoitumiseksi | realisoitumisiksi |
| abessiivi | realisoitumisetta | realisoitumisitta |
| instruktiivi | – | realisoitumisin |
| komitatiivi | – | realisoitumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | realisoitumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
realisoitumis- | |