realisoiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
realisoiminen (38)
- teonnimi verbistä realisoida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | realisoiminen | realisoimiset |
| genetiivi | realisoimisen | realisoimisten realisoimisien |
| partitiivi | realisoimista | realisoimisia |
| akkusatiivi | realisoiminen; realisoimisen |
realisoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | realisoimisessa | realisoimisissa |
| elatiivi | realisoimisesta | realisoimisista |
| illatiivi | realisoimiseen | realisoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | realisoimisella | realisoimisilla |
| ablatiivi | realisoimiselta | realisoimisilta |
| allatiivi | realisoimiselle | realisoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | realisoimisena (realisoimisna) |
realisoimisina |
| translatiivi | realisoimiseksi | realisoimisiksi |
| abessiivi | realisoimisetta | realisoimisitta |
| instruktiivi | – | realisoimisin |
| komitatiivi | – | realisoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | realisoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
realisoimis- | |