Siirry sisältöön

rautu

Wikisanakirjasta
Katso myös: Rautu

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

rautu (1-F)

  1. nieriä

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈrau.t̪u/
  • tavutus: rau‧tu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rautu raudut
genetiivi raudun rautujen
partitiivi rautua rautuja
akkusatiivi rautu;
raudun
raudut
sisäpaikallissijat
inessiivi raudussa rauduissa
elatiivi raudusta rauduista
illatiivi rautuun rautuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi raudulla rauduilla
ablatiivi raudulta rauduilta
allatiivi raudulle rauduille
muut sijamuodot
essiivi rautuna rautuina
translatiivi rauduksi rauduiksi
abessiivi raudutta rauduitta
instruktiivi rauduin
komitatiivi rautuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo raudu-
vahva vartalo rautu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

saamen kielestä < skandinaavinen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

sateenkaarirautu

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • rautu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.