raunioitunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
raunioitunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä raunioitua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | raunioitunut | raunioituneet |
| genetiivi | raunioituneen | raunioituneiden raunioituneitten |
| partitiivi | raunioitunutta | raunioituneita |
| akkusatiivi | raunioitunut; raunioituneen | raunioituneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | raunioituneessa | raunioituneissa |
| elatiivi | raunioituneesta | raunioituneista |
| illatiivi | raunioituneeseen | raunioituneisiin raunioituneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | raunioituneella | raunioituneilla |
| ablatiivi | raunioituneelta | raunioituneilta |
| allatiivi | raunioituneelle | raunioituneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | raunioituneena | raunioituneina |
| translatiivi | raunioituneeksi | raunioituneiksi |
| abessiivi | raunioituneetta | raunioituneitta |
| instruktiivi | – | raunioitunein |
| komitatiivi | – | raunioituneine |