ratkeava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ratkeava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ratketa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ratkeava | ratkeavat |
| genetiivi | ratkeavan | ratkeavien (ratkeavain) |
| partitiivi | ratkeavaa | ratkeavia |
| akkusatiivi | ratkeava; ratkeavan | ratkeavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ratkeavassa | ratkeavissa |
| elatiivi | ratkeavasta | ratkeavista |
| illatiivi | ratkeavaan | ratkeaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ratkeavalla | ratkeavilla |
| ablatiivi | ratkeavalta | ratkeavilta |
| allatiivi | ratkeavalle | ratkeaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ratkeavana | ratkeavina |
| translatiivi | ratkeavaksi | ratkeaviksi |
| abessiivi | ratkeavatta | ratkeavitta |
| instruktiivi | – | ratkeavin |
| komitatiivi | – | ratkeavine |