rantautuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
rantautuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä rantautua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rantautuva | rantautuvat |
| genetiivi | rantautuvan | rantautuvien (rantautuvain) |
| partitiivi | rantautuvaa | rantautuvia |
| akkusatiivi | rantautuva; rantautuvan | rantautuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rantautuvassa | rantautuvissa |
| elatiivi | rantautuvasta | rantautuvista |
| illatiivi | rantautuvaan | rantautuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rantautuvalla | rantautuvilla |
| ablatiivi | rantautuvalta | rantautuvilta |
| allatiivi | rantautuvalle | rantautuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rantautuvana | rantautuvina |
| translatiivi | rantautuvaksi | rantautuviksi |
| abessiivi | rantautuvatta | rantautuvitta |
| instruktiivi | – | rantautuvin |
| komitatiivi | – | rantautuvine |