rantautuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]rantautuminen (38)
- teonnimi verbistä rantautua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rantautuminen | rantautumiset |
| genetiivi | rantautumisen | rantautumisten rantautumisien |
| partitiivi | rantautumista | rantautumisia |
| akkusatiivi | rantautuminen; rantautumisen |
rantautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rantautumisessa | rantautumisissa |
| elatiivi | rantautumisesta | rantautumisista |
| illatiivi | rantautumiseen | rantautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rantautumisella | rantautumisilla |
| ablatiivi | rantautumiselta | rantautumisilta |
| allatiivi | rantautumiselle | rantautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rantautumisena (rantautumisna) |
rantautumisina |
| translatiivi | rantautumiseksi | rantautumisiksi |
| abessiivi | rantautumisetta | rantautumisitta |
| instruktiivi | – | rantautumisin |
| komitatiivi | – | rantautumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rantautumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rantautumis- | |