rankkari

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rankkari (6)[1]

  1. (puhekieltä, urheilu) rangaistuspotku, rangaistuslaukaus
  2. (puhekieltä, urheilu) (monikossa) rangaistuspotkukilpailu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rankkari rankkarit
genetiivi rankkarin rankkarien
rankkareiden
rankkareitten
partitiivi rankkaria rankkareita
rankkareja
akkusatiivi rankkari; rankkarin rankkarit
sisäpaikallissijat
inessiivi rankkarissa rankkareissa
elatiivi rankkarista rankkareista
illatiivi rankkariin rankkareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rankkarilla rankkareilla
ablatiivi rankkarilta rankkareilta
allatiivi rankkarille rankkareille
muut sijamuodot
essiivi rankkarina rankkareina
translatiivi rankkariksi rankkareiksi
abessiivi rankkaritta rankkareitta
instruktiivi rankkarein
komitatiivi rankkareine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6