rankkaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rankkaaminen (38)
- teonnimi verbistä rankata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rankkaaminen | rankkaamiset |
| genetiivi | rankkaamisen | rankkaamisten rankkaamisien |
| partitiivi | rankkaamista | rankkaamisia |
| akkusatiivi | rankkaaminen; rankkaamisen |
rankkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rankkaamisessa | rankkaamisissa |
| elatiivi | rankkaamisesta | rankkaamisista |
| illatiivi | rankkaamiseen | rankkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rankkaamisella | rankkaamisilla |
| ablatiivi | rankkaamiselta | rankkaamisilta |
| allatiivi | rankkaamiselle | rankkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rankkaamisena (rankkaamisna) |
rankkaamisina |
| translatiivi | rankkaamiseksi | rankkaamisiksi |
| abessiivi | rankkaamisetta | rankkaamisitta |
| instruktiivi | – | rankkaamisin |
| komitatiivi | – | rankkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rankkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rankkaamis- | |